Kammottava Vanha Testamentti

Kun Suominen luki Raamatun läpikotaisin, hän huomasi saman asian kuin minä olen huomannut: Vanhassa Testamentissa on välillä aivan kammottavaa tekstiä. Tappamista, raiskaamista, silpomista ja muuta sellaista - Jumalan nimissä luonnollisesti. Vanhan Testamentin Jumala itsekin vaikuttaa olevan epästabiilimpi isä: Hän saa välillä raivokohtauksia ja uhkaa tappaa kaikki, kunnes Mooses saa hänet lepytettyä.

Toinenkin Suomisen huomaama asia on minulle tuttu. Kun näitä kammottavia kohtia ottaa esille vanhoillislestadiolaisten, tai muiden Raamattua konservatiivisesti tulkitsevien kanssa, saa usein hyvin kammottavia selityksiä näille Raamatun hirveyksille. Eräs mieleenpainuvimmista kommenteista Suomiselle oli vanhoillislestadiolaisen ystävän tokaisu "Kyse on kuitenkin vain ihmishengestä. Tämä elämä ei merkitse Jumalalle mitään". Se siitä elämää suojelevasta jumalasta, toteaa Suominen lakonisesti.

Suominen kysyy minusta aivan oikeutetusti: Mitä tapahtuisi, jos oikeasti toimisit niin kuin väität; pitäisit Raamattua ehdottomana ylimpänä opin ja elämän ohjeena, ja toimisit näiden kammottavien ohjeiden mukaisesti? Tällaista kysymystä moni vanhoillislestadiolainen ei juuri pohdiskele, johtuen ensinnäkin siitä, että harva on juuri lukenut Vanhaa Testamenttia, ja jos onkin niin on lukenut ja muistaa vain ne sopivat kohdat.

Kuten Suominen toteaa, näitä hankalia kohtia ei juuri käsitellä, konservatiivisilla kristityillä on kovin valikoiva muisti. Hän huomauttaa, että vaikka sinänsä on hyvä, etteivät nykyajan kristityt noudata Vanhan Testamentin sairaimpia neuvoja, niin siinä on riskinsä, ettei myönnetä sitä, että kaikki VT:n opetukset eivät ole oikeita. Ristiretkien aikana kyllä yhtäkkiä muistettiin hyvin kohdat, jotka kehottavat vääräuskoisten tappamiseen (ja näitä kohtia VT:ssa riittää), kylmän sodan aikana taas unohdettiin ne kun muslimien ja juutalaisten kanssa taisteltiin yhteistä vihollista vastaan. Tällainen mielivaltainen valikoiva muisti antaa luovuudelle vapauden tulkita Raamattua kuinka hirvittävästi ja epäinhimillisesti tahansa; jokaiselle raakuudelle löydetään joku peruste.

Monesti Vanhan Testamentin hirveyksiä käsitellessä turvaudutaan muutenkin varsin kummallisiin selitysmalleihin, kuten Suomisen lainaamissa saarnoissa tai kirjoituksissa tulee ilmi. Näissä katkelmissa Vanhan Testamentin Jumalaa ylistetään armolliseksi, kun hän säästää israelilaiset omalta kostoltaan. Suominen kysyy kuitenkin aiheellisesti: "Onko Jumala armollinen, jos hän säästää valittunsa, mutta tuhoaa egyptiläiset vain siksi että nämä eivät ole hänen omiaan; viattomat lapsetkin joille ei ole annettu edes mahdollisuutta kääntyä."

Suominen ottaa esiin yhden VT:n hirvittävimmistä massamurhaajista, Joosuan. Jos et usko, niin lue Joosuan kirjaa. Tässä yksi katkelma Joosuan kirjan 10. luvusta:

"...mutta te muut jatkakaa vihollisten takaa-ajoa ja surmatkaa kaikki, jotka saatte kiinni. Älkää antako amorilaisten päästä kaupunkeihinsa. Herra, teidän Jumalanne, antaa heidät teidän käsiinne."  Joosua ja israelilaiset löivät amorilaiset perin pohjin. Vain muutamat harvat jäivät henkiin ja pääsivät pakenemaan linnoitettuihin kaupunkeihinsa. Kaikki israelilaiset palasivat vahingoittumattomina Joosuan luo Makkedan leiriin. Kukaan ei enää uskaltanut hiiskua sanaakaan israelilaisia vastaan. Joosua sanoi: "Avatkaa luolan suu ja tuokaa kuninkaat minun luokseni." Näin tapahtui, ja kaikki viisi kuningasta, Jerusalemin, Hebronin, Jarmutin, Lakisin ja Eglonin kuninkaat, tuotiin Joosuan eteen. Joosua kutsui sitten israelilaiset koolle ja sanoi sotaväen päälliköille, jotka olivat taistelleet hänen rinnallaan: "Tulkaa tänne ja laskekaa jalkanne näiden kuninkaiden niskan päälle." He tekivät niin. Joosua sanoi heille: "Älkää pelätkö älkääkä lannistuko, olkaa rohkeat ja lujat, sillä näin Herra tekee kaikille teidän vihollisillenne, joita vastaan te taistelette." Sitten Joosua surmasi kuninkaat. Ruumiit ripustettiin viiteen puuhun, ja ne riippuivat niissä iltaan asti. Auringonlaskun aikaan Joosua käski ottaa ruumiit alas puista ja heittää ne siihen luolaan, jossa kuninkaat olivat piileskelleet. Luolan suulle kasattiin suuria kiviä, ja kiviröykkiö on siellä vielä tänäkin päivänä. Samana päivänä Joosua hyökkäsi Makkedaa vastaan ja valtasi sen. Hän julisti kaupungin Herralle kuuluvaksi uhriksi ja surmasi Makkedan kuninkaan ja kaikki sen asukkaat; ainoatakaan ihmistä ei jätetty henkiin. Hän teki Makkedan kuninkaalle samoin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle. Makkedasta Joosua ja israelilaiset lähtivät kohti Libnaa. He kävivät hyökkäykseen sitä vastaan, ja Herra antoi Libnan ja sen kuninkaan heidän käsiinsä. Israelilaiset kukistivat kaupungin ja surmasivat kaikki sen asukkaat päästämättä ainoatakaan pakenemaan. Libnan kuninkaalle Joosua teki samoin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle. Joosua ja israelilaiset lähtivät tämän jälkeen Libnasta kohti Lakisia, järjestivät joukkonsa ja kävivät hyökkäykseen kaupunkia vastaan. Toisena taistelupäivänä Herra antoi kaupungin israelilaisten käsiin. He valtasivat sen ja surmasivat kaikki sen asukkaat, kuten olivat tehneet Libnassakin. Horam, Geserin kuningas, saapui silloin Lakisin avuksi, mutta Joosua voitti myös hänet ja hänen sotajoukkonsa, eikä ainoatakaan geseriläistä päästetty pakenemaan. Lakisista Joosua ja israelilaiset lähtivät kohti Eglonia. He järjestivät joukkonsa ja kävivät hyökkäykseen kaupunkia vastaan. Vielä samana päivänä he valtasivat kaupungin ja surmasivat sen asukkaat. Joosua julisti sinä päivänä Eglonin Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhosi sen kaikkine asukkaineen, kuten oli tuhonnut Lakisinkin. Eglonista Joosua ja israelilaiset lähtivät kohti Hebronia. He kävivät hyökkäykseen kaupunkia vastaan, valtasivat sen ja surmasivat sen kuninkaan ja kaikki asukkaat. He hävittivät seudun kaikki muutkin kaupungit asukkaineen eivätkä jättäneet ketään henkiin. Joosua teki Hebronille niin kuin oli tehnyt Eglonillekin: hän julisti kaupungin Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhosi sen kaikkine asukkaineen. Sitten Joosua ja israelilaiset kääntyivät kohti Debiriä ja kävivät hyökkäykseen sitä vastaan. He kukistivat Debirin ja sen kuninkaan, valtasivat seudun kaikki muutkin kaupungit ja surmasivat kaupunkien asukkaat. Joosua julisti ihmiset ja eläimet Herralle kuuluvaksi uhriksi ja surmasi kaikki säästämättä ainoatakaan. Joosua teki Debirille ja sen kuninkaalle samoin kuin oli tehnyt Libnalle ja sen kuninkaalle. Joosua kukisti koko maan ja valloitti vuoriston, Negevin alueen, läntiset kukkulat ja itäiset rinteet. Hän surmasi näiden seutujen kuninkaat eikä päästänyt ainoatakaan heistä pakenemaan. Hän julisti Herralle kuuluvaksi uhriksi kaikki elävät olennot ja hävitti ne, kuten Herra, Israelin Jumala, oli käskenyt..."

Näille tapahtumille annetaan Suomisen lainaamassa katkelmassa kummallinen oikeutus, vaikka hänen mukaansa kansanmurhan perusteleminen Jumalan käskyllä on yhtä hullua kuin mikä tahansa kansanmurha, joille lähes aina haetaan oikeutusta jostain jumalasta. Se, että oikeutusta haetaan tässä tapauksessa Raamatun Jumalalta, ei tee siitä yhtään oikeampaa. Suomisen siteeraama puhuja kuitenkin kuittaa tällaiset inhimillisyyden kiusaukset toteamalla, että "vaikka se tuntuu inhimillisesti raa'alta niin kyllä se on paljon pienempi paha kuin helvetin tuska”. Suominen toteaa, että tämä selitys ontuu pahasti: vanhoillislestadiolaisen opetuksen mukaanhan näiltä vääräuskoisilta vietiin murhan yhteydessä juuri tilaisuus pelastua, kun heidät tapettiin ja he kuolivat vääräuskoisina. Hän toki myöntää, että armo on enempi Uuden Testamentin keksintöä. Joosuan kirja on heimosotaa, missä toisia ei edes yritetä käännyttää

Muitakin hirvittäviä esimerkkejä löytyy. Esimerkiksi Loot, joka tunnetaan siveyden esitaistelijana, homojen vastustajana, toimi vähintäänkin arveluttavasti. Hän kyllä vastusti homoja, mutta mitä hän tarjosi tilalle Sodoman himokkaille miehille? Seuraavasta katkelmasta se selviää:

”Ennen kuin he olivat asettuneet levolle, kokoontuivat talon eteen Sodoman asukkaat, kaupungin kaikki miehet, niin nuoret kuin vanhatkin. He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: "Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät!" Loot meni ulos heidän luokseen, mutta sulki oven perässään. Hän sanoi: "Hyvät miehet, älkää sentään tehkö niin pahaa tekoa. Minulla on kaksi tytärtä, jotka ovat vielä neitsyitä. Minä tuon heidät teille, saatte tehdä heille mitä haluatte. Mutta näihin miehiin älkää koskeko, sillä he ovat hakeneet suojaa minun kattoni alta."

Eikä tämä ollut ainoa kuvottava teko tältä siveyden ritarilta:

”Vanhempi tytär sanoi nuoremmalle: "Isä alkaa tulla vanhaksi, eikä maassa ole yhtään miestä, joka voisi tulla ottamaan meidät vaimokseen yleisen tavan mukaisesti. Juotetaan isälle viiniä ja maataan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla lapsia ja sukumme säilyisi." Illalla he juottivat viiniä isälleen, ja vanhempi makasi isänsä kanssa, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli hänen viereensä ja milloin hän lähti. Seuraavana päivänä vanhempi sanoi nuoremmalle: "Minä makasin eilisiltana isän kanssa. Juotetaan hänelle viiniä tänäkin iltana, ja mene sinä nyt makaamaan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla lapsia ja sukumme säilyisi." Ja he juottivat sinäkin iltana viiniä isälleen, ja nuorempi meni makaamaan hänen kanssaan, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli hänen viereensä ja milloin hän lähti. Niin Lootin molemmat tyttäret tulivat raskaaksi isästään.”

Tällä tavalla Jumala siunasi uskolliselle palvelijalleen jälkeläisiä. Minua ihmetyttää, miksi Jumala säästi Lootin ainoana miehenä Sodomasta. Jos Jumalan kriteerit ovat tuollaiset, mitä se kertoo hänestä itsestään?

Toivottavasti sinä et pidä Raamattua elämän ylimpänä ohjeena. Seuraavaan postaukseen olen kerännyt monia Mooseksen kirjan kohtia, joissa VT:n Jumala opastaa hänelle kuuliaisia ihmisiä oikeisiin toimintatapoihin. Kehotan vastustamaan kiusausta noudattaa näitä opetuksia. Kaikki ohjeet, jotka ovat Raamatussa, eivät ole hyviä.

Nooan arkki - totta vai tarua?

Nooan arkkia käsittelevä luku ei tarjonnut suuria yllätyksiä. Hauska oli sen sijaan ajatella, kuten Suominen sanoo ajatelleensa, että kenguruiden olisi pitänyt Nooan arkkiin päästäkseen vaeltaa Australiasta Turkkiin ja myöhemmin takaisin, jälkiä jättämättä. Tämän lisäksi on monia muitakin asioita, jotka saavat huomaamaan arkkitarinan mahdottomuuden. Miten tuohon hypermarketin kokoiseen laivaan olisivat mahtuneet miljoonat eri lajit, ruokaa ja juomaa vuodeksi kaikille lihansyöjillekin, miten jääkarhut, pingviinit, koalat ym. kaukana elävät lajit olisivat päässeet arkkiin, miten kaikkien lajien jätökset saatiin poistettua laivasta siellä olevien muutamien ihmisten toimesta, ja arkin ainoasta pienestä ikkunasta, miten tuuletus saatiin hoidettua... Puhumattakaan siitä, miten geologiasta ei löydetä todisteita tälle vedenpaisumus- ja arkkiepisodille.

Suominen ihmettelee niitä, jotka vetoavat kaikessa siihen, että "Jumalalle kaikki on mahdollista". Hän kysyy miksi Jumala olisi halunnut peittää kaikki todisteet ja jopa tuottaa harhauttavia todisteita, ja miksi nämä tapauksesta kertovat muinaiset kirjoitukset eivät edes itsessään ole johdonmukaisia: oliko eläimiä seitsemän paria vai yksi pari, entä kestikö sade 40 vai 150 päivää?

Suomisen lainaama Jason Long on todennut, että koko homman selittäminen "Jumalan ihmeenä" on vaikea todistaa vääräksi, mutta että toisaalta "saman perustelun voi kuka tahansa ihminen liittää mihin tahansa skenaarioon ja perustella sillä minkä tahansa uskonnon."

On mielenkiintoista huomata, että vaikka Nooan tarinalla ei ole samankaltaisia syviä teologisia seurauksia kuin luomiskertomusksella, niin virallisessa vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa Nooan kertomuksen todennukaisuutta tunnutaan puolustettavan tiukemmin kuin luomiskertomusta. Nooan arkkikertomusta ei pidetä vain vertauskuvallisena kertomuksena kuten luomiskertomusta, vaan sitä pidetään täytenä totena. Samalla kertomukseen toki liitetään monenlaisia hengellisiä vertauskuvia: arkki on Jumalan valtakunta, uskovaisia pidetään hulluina kuten Nooakin pidettiin, Jumala tuhoaa epäuskoiset...

Lueteltuaan muutaman ongelman vedenpaisumusteoriasta ja vinkattuaan lukijalleen täydellisemmästä analyysista osoitteessa http://www.biblicalnonsense.com/chapter6.html Suominen jatkaa vapaasti suomennettuna näin:

"Jos tämä kaikki häiritsee sinua niin paljon, että haluat sulkea tämän kirjan ja unohtaa tai ohittaa nämä asiat niin tervetuloa kognitiiviseen dissonanssiin: se on 'Jännitteinen tila, joka syntyy, kun ihmisellä on kaksi kognitiota (ideaa, asennetta, uskomusta tai mielipidettä) jotka ovat keskenään yhteensopimattomia'. Se 'synnyttää henkistä epämukavuutta pienistä vihlaisuistaqä aina syvään ahdistukseen saakka. Ihminen ei saa rauhaa ennen kuin on onnistunut vähentämään sitä. (Tavris ja Aronson teoksessaan ”Mistakes Were Made (But Not by Me): Why We Justify Foolish Beliefs, Bad Decisions, and Hurtful Acts. 2008). 'Mitä sitoutuneempia olemme uskomukseen, sitä vaikeampi siitä on luopua, vaikka meillä olisi sitä vastaan valtavasti todisteita. Virheen myöntämisen tai mielipiteen muuttamisen sijaan meillä on taipumus kehittää uusi asenne tai uskomus, joka puoltaa sen säilyttämistä.' (Burton teoksessaan "On Being Certain: Believing You Are Right Even When You’re Not.” 2008)

Olen samaa mieltä kirjailijan kanssa siitä, että yksinkertaisin ja todennäköisin selitys vedenpaisumustarinan ja tieteen ristiriidoille lienee se, että mitään vedenpaisumusta ei ole tapahtunut.

Vanhoillislestadiolaisuus ja evoluutio

Luvussa 4.3.1 Suominen käsittelee luomiskertomusta ja sen ristiriitoja tieteen kanssa. Itselleni tämä luku ei sinänsä tuonut uutta tietoa, sillä minulle ei ole uutinen, ettei luomiskertomus olekaan totta. Suominen esittelee perinpohjin tutkimuksia siitä, että toisin kuin Mooseksen kirja antaa aiheen ymmärtää, maailma on yli 6 000 vuotta vanha, ja että löytyneet fossiilit todistavat, että ihminen on kuin onkin kehittynyt apinasta...

Mielenkiintoisempi oli minusta Suomisen analyysi vanhoillislestadiolaisuuden suhteestaa luomiskertomukseen. Aikanaan liikkeessä painotettiin sen kirjaimellista uskomista, sitten alettiin puhua, että luomisen kuusi päivää saattoikin tarkoittaa pidempää aikaa, "Jumalan päiviä". Vuonna 2012 oltiin jo niin pitkällä, että Päivämiehessä sanottiin kirjaimellisen raamatuntulkinnan olleen "aina elävälle uskolle vierasta".

Kuitenkaan liikkeessä ei tunnisteta eikä myönnetä noita aiemmissa postauksissa esittämiäni ongelmia, jota kirjaimellisesta tulkinnasta luopuminen aiheuttaa.

Liekö niin, että kirjaimellinen tulkinta on ollut pakko haudata, koska se on kiistattomasti todistettu vääräksi. Ei olisi ensimmäinen kerta kun vanhoillislestadiolaisuus antaa periksi juuri sen verran kuin on kiistattomien tosiasioiden edessä pakko tehdä kasvojen säilyttämiseksi. Tulee mieleen aivan SRK:n äskeinen pahoittelu, Lahden mm-hiihtojen malliin.

Muutenkin vanhoillislestadiolaisuus tulkitsee Pyhää Kirjaa hyvin luovasti, tulkiten mielivaltaisesti mitä kohtia kirjaimellisesti, mitä vertauskuvallisesti, mitä hengellistäen, ilman sen kummempia perusteluja näille valinnoille. Kaikki tulkitaan niin, että ne mahdollisimman hyvin tukeva ennalta määrättyjä johtopäätöksiä. Ei siis kovin totuus- vaan tarkoitushakuista tulkintaa.

Evoluution ongelma osa 2

Suominen jatkaa evoluutioteorian haasteen pohdiskelua:

"Yksi osa luomiskertomusta on, että aluksi oli vain kaksi ihmistä: Aatami ja Eeva, jotka luotiin joko ennen kasvien luomista (1. Mooseksen kirjan 1. luku) tai sen jälkeen (1. Mooseksen kirjan 2. luku)..."

"He ovat myös syyllisiä kaikkiin meidän ongelmiimme, ainakin jos Paavalia on uskominen (room. 5:12-19)

12 Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.
13 Olihan synti maailmassa ennen lain antamistakin, mutta missä lakia ei ole, siellä ei synneistä pidetä kirjaa.
14 Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva.
15 Rikkomusta ei kuitenkaan voi verrata armoon. Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi.
16 Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin, sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio.
17 Yhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän yhden vuoksi. Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen vanhurskauden ylenpalttisen armon ja lahjan, elämään ja hallitsemaan yhden ainoan ansiosta, Jeesuksen Kristuksen.
18 Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.
19 Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita...

On vaikea välttyä ajatukselta, että Paavalin kristillisyyden tarkoitus on ratkaista ongelma, joka perustuu faktojen sijasta myytteihin."

Suominen siteeraa anonyymia nettikirjoittajaa:

"Aatamin tarinan tiukka kirjaimellinen tulkinta ei sovi yhteen sen kanssa mitä tiedämme menneisyydestä. Osa kristityistä ei välitä siitä. Osa vähättelee tekstiä ja pitää sitä vain historiallisena tekstinä. Mutta kaikki joutuvat harrastamaan luovaa ajattelua. Niinpä suurin osa uskovista joutuu painimaan saman kysymyksen kanssa: "Mitä teen Aatamin tarinan kanssa?"...

...moni, jopa suurin osa kristityistä on jotenkin saanut rauhan tässä kysymyksessä. Silti he myöntävät, että tarinan kirjaimellinen tulkinta vaatisi älyllistä epärehellisyyttä. Siksi he ovat avoimia uusille ideoille.

Mutta ennemmin tai myöhemmin törmätään ongelmaan, jonka ohi ei pääse, ja jonka edessä keskustelu voi loppua kokonaan: Paavaliin."

Suominen kertoo toisen kommentaattorin ihmetelleen perään: "Jos Paavali on väärässä synnin synnystä, vähentääkö se synnin todellisuutta ja meidän tarvetta vapahtajalle?" Kolmas puolestaan epäilee: "Rehellisesti, jos Paavali on väärässä synnin alkuperän suhteen, se saa minut epäilemään miksi hänen 'ratkaisunsa' olisi yhtään oikeampi. Jos perustan ajatukseni Jumalasta, synnistä ja sovituksesta, taivaasta ja helvetistä kaverin kirjoituksiin, joka eli 2000 vuotta sitten niin haluaisin tietää onko hän luotettava. Miten nyt voisin enää uskoa Paavalia?"

Nämä epäilyt ja pohdiskelut eivät huoleta vain niitä, jotka eivät usko enää Aatamin tarinaan vaan myös niitä, jotka kynsin hampain pitävät siitä kiinni.

Suominen lainaa erästä toisen kristillisen liikkeen saarnaajaa, joka toteaa, että Aatamin ja Eevan tarinan kieltäminen johtaa ongelmiin myös Kristuksen kanssa, jolla on selvä linkki Aatamiin ja Eevaan. Hän myös kysyy, miten voimme uskoa Raamattuun, jos emme voi luottaa edes sen alkuun.

Suominen on samaa mieltä, mutta toteaa, että teologinen välttämättömyys ei ole silti sama kuin tosiasia.

Tämä on aivan totta: Vale ei muutu todeksi vain sen vuoksi, että sen on oltava totta että maailmankuvamme säilyy ennallaan.

Suominen toteaa geenitutkimuksen osoittavan, että
homo sapiens -lajin synnyttyä lajin edustajia ei ole koskaan ollut 10 000 vähempää. Jopa Raamattu todistaa, että ihmisiä oli alusta lähtien enempi kuin kaksi: Kain otti vaimon, pelkää tulevansa ohikulkijan tappamaksi, menee kaupunkiin... Suomisen mukaan mikään ei ole ristiriidassa evoluution kanssa, paitsi jotkut muinaiset heprealaiset kirjoitukset, jotka ovat keskenäänkin ristiriitaisia.

En voi väittää vastaan.

Evoluutioteorian haaste

Mitä teologisia ongelmia evoluution hyväksyminen sitten synnyttää? Suominen lainaa John F. Hauhgtia:

Miten Darwinin idean hyväksyminen vaikuttaa
1) ymmärrykseemme elämästä
2) ymmärrykseemme siitä ketä me olemme ja mikä pitäisi olla suhteemme muuhun luontoon.

Tai ajattele Darwinin teoriaa luonnonvalinnasta, persoonattomasta mekanismista, joka johtaa lajien syntyyn pitkän ajan kuluessa: (3) Jos kaikki lajit ovat syntyneet vaiheittain sokean luonnollisen prosessin seurauksena niin miten Jumalaa voidaan yhä kutsua kaiken elämän antajaksi? Ja (4) jos oma lajimmekin on vain luonnonvalinnan tulos, voivatko kristityt teologit yhä väittää, että meidät on luotu Jumalan kuviksi? Jos ihminen syntyi muiden lajien tavoin niin miten se vaikuttaa käsitykseemme (5) sielusta, (6) perisynnistä ja (7) sovituksesta. Entä (8) mitä tarkoittaa "Kristus", jos Jeesuskin on vain evoluution tulos?

Näiden ongelmien edessä Haught päätti luovuttaa ja olla uskomatta evoluutioteoriaa. Suominen puolestaan totesi, että hän uskoo mieluummin evoluutioteoriaa, koska hänen mukaansa kaikki todistaa sen oikeellisuudesta: ainoa asia, joka on sen kanssa ristiriidassa ovat tuhansia vuosia vanhat heprealaiset kirjoitukset, jotka ovat jo itsensäkin kanssa monessa kohdin ristiriidassa. Tämä vain tarkoitti, että Suomisen oli kohdattava totuus ja mietittävä jumalakuvansa uusiksi.

Suominen tilittää kirjassaan:

"Aloitin tutkimukseni siinä toivossa, että voisin todistaa raamatullisen kannan olevan oikea, tai että se ainakin voisi olla totta. Mutta se ei ollut."

Kirja luomisesta, evoluutiosta ja kristinuskosta

Näköjään Ed Suominen on vastikään julkaissut kirjan, jossa käaitellään luomiskertomusta, evoluutioteoriaa ja niiden merkitystä kristinuskolle.

http://evolvingoutofeden.com/

Jumala loi - vai loiko sittenkään?

Vaikka olen ikäni ollut vanhoillislestadiolainen, ja suurimman osan elämästäni vieläpä lapsenmielisesti uskonut lähes kaiken mitä tämän uskonnon nimissä minulle on opetettu, luomiskertomusta en ole lapsuuden jälkeen ottanut kirjaimellisena tosiasiana. En ole uskonut evoluution ja dinosaurusten olevan satua, vaan olen uskonut että ihminen on kehittynyt apinasta eikä suinkaan maan tomusta.

En ole varmastikaan ainoa laatuani. Tuntuu, että Suomessa suurin osa vanhoillislestadiolaisista käsittää luomiskertomuksen vain vertauskuvana. Jopa liikkeen virallisessa opetuksessa korostetaan usein että Raamattu ei ole meille biologian tai historian oppikirja vaan pelastushistorian oppikirja. Lestadiolaisuus ei neuvo takertumaan pikkuasioihin, siihen loiko Jumala todella maailman oikeasti seitsemässä päivässä ja olivatko Aatami ja Eeva oikeasti ensimmäinen ihmispari joita puhuva käärme huijasi. Ei pidä järkeillä, eihän sillä ole väliä onko tämä kaikki kirjaimellisesti totta?

Minuakaan tämä epäuskoni luomiskertomuksen kirjaimelliseen tulkintaan ei ole estänyt uskomasta Raamatun muuhun sanomaan. Siksi on mielenkiintoista lukea Suomisen kuvausta siitä kuinka evoluution tajuaminen tosiasiaksi (ja luomiskertomuksen paljastuminen valheeksi) hänen mukaansa poisti viimeisen hänen heikkoa uskoaan tukeneen palikan.

Olen toki aina tiennyt, että Yhdysvalloissa lestadiolaiset suhtautuvat luomiskertomukseen paljon kirjaimellisemmin kuin suomalaiset sisaret ja veljet. Vasta Suomisen argumenttien seurauksena tajusin itse, että ehkä sillä sittenkin on väliä onko luomiskertomus totta vai pelkkää tarua.

Jos ajatellaan, että luomiskertomukseen uskominen on välttämätön ehto Raamattuun uskomiselle ylipäänsä, tulee kaksi vaihtoehtoa. Joko todetaan että on vain uskottava järjen ja kaikkien todisteiden vastaisesti luomiskertomukseen ettei koko maailmankuva romutu, tai sitten on todettava että parempi muuttaa maailmankuvaa.

Itse olen aina ollut taipuvainen ajattelemaan, että on parempi muuttaa maailmankuva faktoihin sopivaksi kuin faktat maailmankuvaan sopiviksi. Toki on niitäkin jotka ajattelevat että "jos faktat eivät sovi yhteen maailmankuvani kanssa niin sen pahempi faktoille".