Nooan arkki - totta vai tarua?

Nooan arkkia käsittelevä luku ei tarjonnut suuria yllätyksiä. Hauska oli sen sijaan ajatella, kuten Suominen sanoo ajatelleensa, että kenguruiden olisi pitänyt Nooan arkkiin päästäkseen vaeltaa Australiasta Turkkiin ja myöhemmin takaisin, jälkiä jättämättä. Tämän lisäksi on monia muitakin asioita, jotka saavat huomaamaan arkkitarinan mahdottomuuden. Miten tuohon hypermarketin kokoiseen laivaan olisivat mahtuneet miljoonat eri lajit, ruokaa ja juomaa vuodeksi kaikille lihansyöjillekin, miten jääkarhut, pingviinit, koalat ym. kaukana elävät lajit olisivat päässeet arkkiin, miten kaikkien lajien jätökset saatiin poistettua laivasta siellä olevien muutamien ihmisten toimesta, ja arkin ainoasta pienestä ikkunasta, miten tuuletus saatiin hoidettua... Puhumattakaan siitä, miten geologiasta ei löydetä todisteita tälle vedenpaisumus- ja arkkiepisodille.

Suominen ihmettelee niitä, jotka vetoavat kaikessa siihen, että "Jumalalle kaikki on mahdollista". Hän kysyy miksi Jumala olisi halunnut peittää kaikki todisteet ja jopa tuottaa harhauttavia todisteita, ja miksi nämä tapauksesta kertovat muinaiset kirjoitukset eivät edes itsessään ole johdonmukaisia: oliko eläimiä seitsemän paria vai yksi pari, entä kestikö sade 40 vai 150 päivää?

Suomisen lainaama Jason Long on todennut, että koko homman selittäminen "Jumalan ihmeenä" on vaikea todistaa vääräksi, mutta että toisaalta "saman perustelun voi kuka tahansa ihminen liittää mihin tahansa skenaarioon ja perustella sillä minkä tahansa uskonnon."

On mielenkiintoista huomata, että vaikka Nooan tarinalla ei ole samankaltaisia syviä teologisia seurauksia kuin luomiskertomusksella, niin virallisessa vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa Nooan kertomuksen todennukaisuutta tunnutaan puolustettavan tiukemmin kuin luomiskertomusta. Nooan arkkikertomusta ei pidetä vain vertauskuvallisena kertomuksena kuten luomiskertomusta, vaan sitä pidetään täytenä totena. Samalla kertomukseen toki liitetään monenlaisia hengellisiä vertauskuvia: arkki on Jumalan valtakunta, uskovaisia pidetään hulluina kuten Nooakin pidettiin, Jumala tuhoaa epäuskoiset...

Lueteltuaan muutaman ongelman vedenpaisumusteoriasta ja vinkattuaan lukijalleen täydellisemmästä analyysista osoitteessa http://www.biblicalnonsense.com/chapter6.html Suominen jatkaa vapaasti suomennettuna näin:

"Jos tämä kaikki häiritsee sinua niin paljon, että haluat sulkea tämän kirjan ja unohtaa tai ohittaa nämä asiat niin tervetuloa kognitiiviseen dissonanssiin: se on 'Jännitteinen tila, joka syntyy, kun ihmisellä on kaksi kognitiota (ideaa, asennetta, uskomusta tai mielipidettä) jotka ovat keskenään yhteensopimattomia'. Se 'synnyttää henkistä epämukavuutta pienistä vihlaisuistaqä aina syvään ahdistukseen saakka. Ihminen ei saa rauhaa ennen kuin on onnistunut vähentämään sitä. (Tavris ja Aronson teoksessaan ”Mistakes Were Made (But Not by Me): Why We Justify Foolish Beliefs, Bad Decisions, and Hurtful Acts. 2008). 'Mitä sitoutuneempia olemme uskomukseen, sitä vaikeampi siitä on luopua, vaikka meillä olisi sitä vastaan valtavasti todisteita. Virheen myöntämisen tai mielipiteen muuttamisen sijaan meillä on taipumus kehittää uusi asenne tai uskomus, joka puoltaa sen säilyttämistä.' (Burton teoksessaan "On Being Certain: Believing You Are Right Even When You’re Not.” 2008)

Olen samaa mieltä kirjailijan kanssa siitä, että yksinkertaisin ja todennäköisin selitys vedenpaisumustarinan ja tieteen ristiriidoille lienee se, että mitään vedenpaisumusta ei ole tapahtunut.