Kammottava Vanha Testamentti

Kun Suominen luki Raamatun läpikotaisin, hän huomasi saman asian kuin minä olen huomannut: Vanhassa Testamentissa on välillä aivan kammottavaa tekstiä. Tappamista, raiskaamista, silpomista ja muuta sellaista - Jumalan nimissä luonnollisesti. Vanhan Testamentin Jumala itsekin vaikuttaa olevan epästabiilimpi isä: Hän saa välillä raivokohtauksia ja uhkaa tappaa kaikki, kunnes Mooses saa hänet lepytettyä.

Toinenkin Suomisen huomaama asia on minulle tuttu. Kun näitä kammottavia kohtia ottaa esille vanhoillislestadiolaisten, tai muiden Raamattua konservatiivisesti tulkitsevien kanssa, saa usein hyvin kammottavia selityksiä näille Raamatun hirveyksille. Eräs mieleenpainuvimmista kommenteista Suomiselle oli vanhoillislestadiolaisen ystävän tokaisu "Kyse on kuitenkin vain ihmishengestä. Tämä elämä ei merkitse Jumalalle mitään". Se siitä elämää suojelevasta jumalasta, toteaa Suominen lakonisesti.

Suominen kysyy minusta aivan oikeutetusti: Mitä tapahtuisi, jos oikeasti toimisit niin kuin väität; pitäisit Raamattua ehdottomana ylimpänä opin ja elämän ohjeena, ja toimisit näiden kammottavien ohjeiden mukaisesti? Tällaista kysymystä moni vanhoillislestadiolainen ei juuri pohdiskele, johtuen ensinnäkin siitä, että harva on juuri lukenut Vanhaa Testamenttia, ja jos onkin niin on lukenut ja muistaa vain ne sopivat kohdat.

Kuten Suominen toteaa, näitä hankalia kohtia ei juuri käsitellä, konservatiivisilla kristityillä on kovin valikoiva muisti. Hän huomauttaa, että vaikka sinänsä on hyvä, etteivät nykyajan kristityt noudata Vanhan Testamentin sairaimpia neuvoja, niin siinä on riskinsä, ettei myönnetä sitä, että kaikki VT:n opetukset eivät ole oikeita. Ristiretkien aikana kyllä yhtäkkiä muistettiin hyvin kohdat, jotka kehottavat vääräuskoisten tappamiseen (ja näitä kohtia VT:ssa riittää), kylmän sodan aikana taas unohdettiin ne kun muslimien ja juutalaisten kanssa taisteltiin yhteistä vihollista vastaan. Tällainen mielivaltainen valikoiva muisti antaa luovuudelle vapauden tulkita Raamattua kuinka hirvittävästi ja epäinhimillisesti tahansa; jokaiselle raakuudelle löydetään joku peruste.

Monesti Vanhan Testamentin hirveyksiä käsitellessä turvaudutaan muutenkin varsin kummallisiin selitysmalleihin, kuten Suomisen lainaamissa saarnoissa tai kirjoituksissa tulee ilmi. Näissä katkelmissa Vanhan Testamentin Jumalaa ylistetään armolliseksi, kun hän säästää israelilaiset omalta kostoltaan. Suominen kysyy kuitenkin aiheellisesti: "Onko Jumala armollinen, jos hän säästää valittunsa, mutta tuhoaa egyptiläiset vain siksi että nämä eivät ole hänen omiaan; viattomat lapsetkin joille ei ole annettu edes mahdollisuutta kääntyä."

Suominen ottaa esiin yhden VT:n hirvittävimmistä massamurhaajista, Joosuan. Jos et usko, niin lue Joosuan kirjaa. Tässä yksi katkelma Joosuan kirjan 10. luvusta:

"...mutta te muut jatkakaa vihollisten takaa-ajoa ja surmatkaa kaikki, jotka saatte kiinni. Älkää antako amorilaisten päästä kaupunkeihinsa. Herra, teidän Jumalanne, antaa heidät teidän käsiinne."  Joosua ja israelilaiset löivät amorilaiset perin pohjin. Vain muutamat harvat jäivät henkiin ja pääsivät pakenemaan linnoitettuihin kaupunkeihinsa. Kaikki israelilaiset palasivat vahingoittumattomina Joosuan luo Makkedan leiriin. Kukaan ei enää uskaltanut hiiskua sanaakaan israelilaisia vastaan. Joosua sanoi: "Avatkaa luolan suu ja tuokaa kuninkaat minun luokseni." Näin tapahtui, ja kaikki viisi kuningasta, Jerusalemin, Hebronin, Jarmutin, Lakisin ja Eglonin kuninkaat, tuotiin Joosuan eteen. Joosua kutsui sitten israelilaiset koolle ja sanoi sotaväen päälliköille, jotka olivat taistelleet hänen rinnallaan: "Tulkaa tänne ja laskekaa jalkanne näiden kuninkaiden niskan päälle." He tekivät niin. Joosua sanoi heille: "Älkää pelätkö älkääkä lannistuko, olkaa rohkeat ja lujat, sillä näin Herra tekee kaikille teidän vihollisillenne, joita vastaan te taistelette." Sitten Joosua surmasi kuninkaat. Ruumiit ripustettiin viiteen puuhun, ja ne riippuivat niissä iltaan asti. Auringonlaskun aikaan Joosua käski ottaa ruumiit alas puista ja heittää ne siihen luolaan, jossa kuninkaat olivat piileskelleet. Luolan suulle kasattiin suuria kiviä, ja kiviröykkiö on siellä vielä tänäkin päivänä. Samana päivänä Joosua hyökkäsi Makkedaa vastaan ja valtasi sen. Hän julisti kaupungin Herralle kuuluvaksi uhriksi ja surmasi Makkedan kuninkaan ja kaikki sen asukkaat; ainoatakaan ihmistä ei jätetty henkiin. Hän teki Makkedan kuninkaalle samoin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle. Makkedasta Joosua ja israelilaiset lähtivät kohti Libnaa. He kävivät hyökkäykseen sitä vastaan, ja Herra antoi Libnan ja sen kuninkaan heidän käsiinsä. Israelilaiset kukistivat kaupungin ja surmasivat kaikki sen asukkaat päästämättä ainoatakaan pakenemaan. Libnan kuninkaalle Joosua teki samoin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle. Joosua ja israelilaiset lähtivät tämän jälkeen Libnasta kohti Lakisia, järjestivät joukkonsa ja kävivät hyökkäykseen kaupunkia vastaan. Toisena taistelupäivänä Herra antoi kaupungin israelilaisten käsiin. He valtasivat sen ja surmasivat kaikki sen asukkaat, kuten olivat tehneet Libnassakin. Horam, Geserin kuningas, saapui silloin Lakisin avuksi, mutta Joosua voitti myös hänet ja hänen sotajoukkonsa, eikä ainoatakaan geseriläistä päästetty pakenemaan. Lakisista Joosua ja israelilaiset lähtivät kohti Eglonia. He järjestivät joukkonsa ja kävivät hyökkäykseen kaupunkia vastaan. Vielä samana päivänä he valtasivat kaupungin ja surmasivat sen asukkaat. Joosua julisti sinä päivänä Eglonin Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhosi sen kaikkine asukkaineen, kuten oli tuhonnut Lakisinkin. Eglonista Joosua ja israelilaiset lähtivät kohti Hebronia. He kävivät hyökkäykseen kaupunkia vastaan, valtasivat sen ja surmasivat sen kuninkaan ja kaikki asukkaat. He hävittivät seudun kaikki muutkin kaupungit asukkaineen eivätkä jättäneet ketään henkiin. Joosua teki Hebronille niin kuin oli tehnyt Eglonillekin: hän julisti kaupungin Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhosi sen kaikkine asukkaineen. Sitten Joosua ja israelilaiset kääntyivät kohti Debiriä ja kävivät hyökkäykseen sitä vastaan. He kukistivat Debirin ja sen kuninkaan, valtasivat seudun kaikki muutkin kaupungit ja surmasivat kaupunkien asukkaat. Joosua julisti ihmiset ja eläimet Herralle kuuluvaksi uhriksi ja surmasi kaikki säästämättä ainoatakaan. Joosua teki Debirille ja sen kuninkaalle samoin kuin oli tehnyt Libnalle ja sen kuninkaalle. Joosua kukisti koko maan ja valloitti vuoriston, Negevin alueen, läntiset kukkulat ja itäiset rinteet. Hän surmasi näiden seutujen kuninkaat eikä päästänyt ainoatakaan heistä pakenemaan. Hän julisti Herralle kuuluvaksi uhriksi kaikki elävät olennot ja hävitti ne, kuten Herra, Israelin Jumala, oli käskenyt..."

Näille tapahtumille annetaan Suomisen lainaamassa katkelmassa kummallinen oikeutus, vaikka hänen mukaansa kansanmurhan perusteleminen Jumalan käskyllä on yhtä hullua kuin mikä tahansa kansanmurha, joille lähes aina haetaan oikeutusta jostain jumalasta. Se, että oikeutusta haetaan tässä tapauksessa Raamatun Jumalalta, ei tee siitä yhtään oikeampaa. Suomisen siteeraama puhuja kuitenkin kuittaa tällaiset inhimillisyyden kiusaukset toteamalla, että "vaikka se tuntuu inhimillisesti raa'alta niin kyllä se on paljon pienempi paha kuin helvetin tuska”. Suominen toteaa, että tämä selitys ontuu pahasti: vanhoillislestadiolaisen opetuksen mukaanhan näiltä vääräuskoisilta vietiin murhan yhteydessä juuri tilaisuus pelastua, kun heidät tapettiin ja he kuolivat vääräuskoisina. Hän toki myöntää, että armo on enempi Uuden Testamentin keksintöä. Joosuan kirja on heimosotaa, missä toisia ei edes yritetä käännyttää

Muitakin hirvittäviä esimerkkejä löytyy. Esimerkiksi Loot, joka tunnetaan siveyden esitaistelijana, homojen vastustajana, toimi vähintäänkin arveluttavasti. Hän kyllä vastusti homoja, mutta mitä hän tarjosi tilalle Sodoman himokkaille miehille? Seuraavasta katkelmasta se selviää:

”Ennen kuin he olivat asettuneet levolle, kokoontuivat talon eteen Sodoman asukkaat, kaupungin kaikki miehet, niin nuoret kuin vanhatkin. He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: "Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät!" Loot meni ulos heidän luokseen, mutta sulki oven perässään. Hän sanoi: "Hyvät miehet, älkää sentään tehkö niin pahaa tekoa. Minulla on kaksi tytärtä, jotka ovat vielä neitsyitä. Minä tuon heidät teille, saatte tehdä heille mitä haluatte. Mutta näihin miehiin älkää koskeko, sillä he ovat hakeneet suojaa minun kattoni alta."

Eikä tämä ollut ainoa kuvottava teko tältä siveyden ritarilta:

”Vanhempi tytär sanoi nuoremmalle: "Isä alkaa tulla vanhaksi, eikä maassa ole yhtään miestä, joka voisi tulla ottamaan meidät vaimokseen yleisen tavan mukaisesti. Juotetaan isälle viiniä ja maataan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla lapsia ja sukumme säilyisi." Illalla he juottivat viiniä isälleen, ja vanhempi makasi isänsä kanssa, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli hänen viereensä ja milloin hän lähti. Seuraavana päivänä vanhempi sanoi nuoremmalle: "Minä makasin eilisiltana isän kanssa. Juotetaan hänelle viiniä tänäkin iltana, ja mene sinä nyt makaamaan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla lapsia ja sukumme säilyisi." Ja he juottivat sinäkin iltana viiniä isälleen, ja nuorempi meni makaamaan hänen kanssaan, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli hänen viereensä ja milloin hän lähti. Niin Lootin molemmat tyttäret tulivat raskaaksi isästään.”

Tällä tavalla Jumala siunasi uskolliselle palvelijalleen jälkeläisiä. Minua ihmetyttää, miksi Jumala säästi Lootin ainoana miehenä Sodomasta. Jos Jumalan kriteerit ovat tuollaiset, mitä se kertoo hänestä itsestään?

Toivottavasti sinä et pidä Raamattua elämän ylimpänä ohjeena. Seuraavaan postaukseen olen kerännyt monia Mooseksen kirjan kohtia, joissa VT:n Jumala opastaa hänelle kuuliaisia ihmisiä oikeisiin toimintatapoihin. Kehotan vastustamaan kiusausta noudattaa näitä opetuksia. Kaikki ohjeet, jotka ovat Raamatussa, eivät ole hyviä.