Lutherin jalanjäljissä?

Vanhoillislestadiolaisuuden oppi-isistä eniten kirjoituksia jätti jälkeensä Luther. Minä olen Ed Suomisen tavoin hämmästynyt siitä, miten vähän hänen sanomisistaan ja ajatuksistaan tiedetään liikkeen jäsenten keskuudessa. Samoin minä hämmästyin aikanaan kiinnostuessani Lutherin ajatuksista, kun huomasin, että SRK ei myy hänen kirjojaan lainkaan. Nyt kun olen tutustunut Lutherin tuotantoon ja ajatuksiin tarkemmin, en ihmettele lainkaan tätä haluttomuutta levittää Lutherin ajatuksia ja tutustua niihin. Ne kun eivät suurilta osin hirveän hyvin tue vanhoillislestadiolaisen liikkeen nykyopetusta.

Usein Luther esitetään vanhoillislestadiolaisuuden oppi-isänä käyttämällä hänen kirjoituksiaan varsin valikoiden. Sitten kun joudutaan vastatusten sellaisten Lutherin ajatusten kanssa, jotka eivät tue vanhoillislestadiolaista opetusta, tai jotka jopa ovat jyrkästi sitä vastaan, otetaan käyttöön muutamia selityksiä.

Ensimmäinen selitys on se, että käännöksen sanotaan olevan huono, eikä se näin ollen vastaa Lutherin alkuperäistä ajatusta. Toinen selitys on se, että kirjoitukset ovat ajalta ennen Lutherin parannuksentekoa, eli kääntymistä. Kumpikaan selitys ei pidä paikkaansa. 

En ole nähnyt yhtään osoitusta siitä, että käännösvirheet olisivat syyllisiä Lutherin ajatusten ja vanhoillislestadiolaisuuden opetusten eroihin. Suominen jopa opiskeli saksaa lukeakseen Lutheria alkukielellä. Hän ei kuitenkaan löytänyt alkuperäisistä teksteistä uusia merkityksiä, jotka olisivat selittäneet Lutherin käännösten ja vanhoillislestadiolaisen opetuksen ristiriidat. Sen sijaan lukeminen vahvisti hänen käsitystään siitä, että Luther ja vanhoillislestadiolaisuus ovat monessa suhteessa varsin etäällä toisistaan.

Lähes kaikki Lutherin teksteistä ovat syntyneet Lutherin "tornikokemuksen" jälkeen, joka taas tapahtui vuosia sen jälkeen, kun Luther oli kokenut kääntymyksen luostarissa. Lutherin tunnetuimmat tekstit siis kiistatta ovat syntyneet sen tapahtuman jälkeen, jota voidaan pitää Lutherin kääntymyksenä tai parannuksena. Sekään ei siis selitä Lutherin ja vanhoillislestadiolaisuuden yhteensovittamattomuutta.

Kolmas keino sivuuttaa ongelmat on todeta, että "Luther ei ole Jumala". Siihen minä vastaan, että jos sinun ja Lutherin tulkinta Jumalan sanasta ovat vastakkain, ja sinä väität olevasi oikeassa sillä perusteella että "Luther ei ole Jumala", niin luuletko itse olevasi sitten Jumala? Minä kumoan sinun kantasi sanomalla, että sinäkään et ole Jumala.

On tietenkin aiheellista olla kriittinen Lutheriakin kohtaan, mutta oli Luther sitten väärässä tai oikeassa, niin minusta on hieman epäilyttävää, jos liike väittää opettavansa samalla tavalla kuin Luther, mutta kuitenkin opettaa usein täysin eri tavalla.